Johanna Marttila

Hellitä suitsia, Kati

Helkalan kartanossa kuohuu, kun nuoripari aloittelee yhteiselämää.

Helkalan kartanossa kuohuu, kun nuoripari aloittelee yhteiselämää.

Kati ja Matti ovat onnellisia, he hoitavat yhdessä Katin vanhempien kanssa suurenmoista Helkalan kartanoa. Nuorenparin onnen kruunaavat kesän kynnyksellä syntyvät kaksoset.

Hevosia rakastava Kati perustaa tilalle ratsastuskoulun. Hänellä on usein apunaan entinen kihlattunsa Eero, johon Matti ei tietenkään suhtaudu suopeasti. Ja mitä tapahtuu sitten, kun Helkalaan saapuu nuori ja nätti harjoittelijatyttö, joka Katin mielestä viettää luvattoman paljon aikaansa hänen aviomiehensä kanssa…

Helkala-sarja kuvaa elämää suomalaisella maaseudulla ja menneen ajan kartanomiljöössä. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1990.

Avainsanat:

  • 1960-luku
  • Aikuistuminen
  • Elämänmuutokset
  • Hevoset
  • Ihmissuhteet
  • Kaksoset
  • Kartanot
  • Maalaistalot
  • Maaseutu
  • Mustasukkaisuus
  • Rakkausromaanit
  • Viihdekirjallisuus

Osta verkkokaupasta

Tekijät

Johanna Marttila

"Olen syntynyt Jaalassa. Isäni toimi tallimiehenä eräässä pitäjän kartanossa, äitini auttoi navetassa ja tarvittaessa ulkotöissä. Lapsena olin kova kertomaan kavereille tarinoita peikoista, hiisistä ja keijukaisista, jotka asustivat metsissä ja kallion koloissa. Kolmentoista vanhana aloin kirjoittaa romaaniakin. Sen nimi oli Johanna, kalastajan tytär.

Aikuisena perustin perheen ja lastenhoidon ohella aloin kirjoittaa satuja Koitto-nimiseen koululaisten lehteen. Sitten tuli runokausi. Niitä julkaistiin nelisenkymmentä Iitin Seutu -nimisessä sanomalehdessä. Olin 59-vuotias, kun ensimmäinen kartanoromaanini näki päivänvalon Jalna-sarjojen innostamana. Kirjan nimi oli Reipas tyttö saa paikan. Kirjojani on julkaistu 9, ja vielä tekisi mieli kirjoittaa yksi "reippaan tytön" Katin lapsista kertova kirja."

Muut kirjat sarjasta Helkalan kartano

Johanna Marttila

Helkalan villikot

Johanna Marttila

Helkalan kilpakosijat

Johanna Marttila

Häät Helkalassa

Johanna Marttila

Näkemiin, Helkala

Siirry takaisin sivun alkuun