• E-kirja
  • Sidottu
  • Äänikirja

Eira Pättikangas

Talvella päivät ovat pitkiä

Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.

Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.

Todellinen onnenpotku kohtaa Sesiliaa, kun jo kaupunkilaistuneeksi luultu Laina palaa synnyinseudulleen, perustaa hattu- ja lakkiverstaan ja palkkaa Sesilian apulaisekseen.
Entinen piika pääsee muuttamaan kirkonkylälle ja saattaa ottaa luokseen asumaan seitsemänvuotiaan pikkusiskonsakin, joka on haljeta onnesta, kun pääsee myös kansakouluun. Kylälle rakennetaan samoihin aikoihin rautatietä. Työmaa tuo paikkakunnalle monenlaista kulkujätkää, myös remonttimies Vallen, joka huristelee lähitienoon ensimmäisellä automobiilillä. Moni halajaa kyytiin, onnekkaimmat pääsevätkin. Mutta jossain vaiheessa on aika katsoa totuutta silmiin…

Avainsanat:

  • Historia

Osta verkkokaupasta

Tekijät

Eira Pättikangas

Olen syntynyt Kurikassa, joka on yhä asuinpaikkani. Koulutuksenani on keskikoulu ja ammatti turkisompelija, viimeiset vuodet kirjoittelija. Olen naimisissa ja minulla on poika ja tytär sekä yksi lapsenlapsi. Harrastan lukemista, lenkkeilyä, piha- ja käsitöitä.

Neljäkymmentäluvun alussa sain ensimmäisen kirjani, ja siitä alkaen kirjat ja minä olemme olleet ystäviä. Kun ymmärsin, että joku oli kirjoittanut kansien välissä olevat jutut, ajattelin, että joskus vielä kirjoitan itse ja toiset saavat lukea minun tarinani. Aikaa siihen kuitenkin vierähti. Koulussa kirjoitin pakolliset aineet, edes päiväkirjaa en koskaan pitänyt. Vuosikymmenet hupenivat ja aikani kului mainiosti ilman niin mittavaa ja vaivalloista puuhaa kuin kirjoittaminen. Vähän väliä kirjoittaminen kuitenkin palasi mieleeni, enkä saanut päähänpinttymältäni rauhaa.

Sitten tuli lama ja työni loppui. Rupesin kirjoittamaan romaania vanhalla matkakirjoituskoneella. Kahden vuoden kuluttua ilmestyi Liian kaukana Amerikan ranta ja niin jäin kirjoittamisen koukkuun. Se on tuonut uuden ulottuvuuden, tarjonnut uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja haasteita.

Kirjoitan pitkiä aikoja kurinalaisesti päivittäin lähes kuin ammattilainen. Sitten välissä saattaa olla 2-3 kuukauden tauko. Parasta kirjoitusaikaani ovat syksy ja pimein talvi. Romaanini kertovat menneestä elämästä. Niissä on vanhoja työtapoja ja häviämässä olevaa murretta. Toivon lukijoiden viihtyvän ja kirjojen herättävän mukavia ajatuksia ja muistoja.

Siirry takaisin sivun alkuun