Eira Pättikangas

Tehtaan portilta kotikujalle

Pohjanmaalaisten kohtalot suurten muutosten kourissa.

Pohjanmaalaisten kohtalot suurten muutosten kourissa.

Eletään 1920-luvun loppupuolta, ja pohjalaisessa pikkukylässäkin nähdään suuren maailman ihmeitä kuten automopiilejä.

Elli lähtee toisen kylän lakkitehtaaseen töihin ja tutustuu pihapiirissä liikuskeleviin turkisvärjäämön miehiin, erityisesti erääseen Asseriin. Asserin mieli palaa kaupunkiin, oman yrityksen omistajaksi. Elämä ei järjesty kuitenkaan aivan toiveiden mukaan.

Tuvan nurkkaan ilmestyy radiovastaanotin ja muitakin uuden ajan ihmeitä, mutta Ellillä riittää silti huolta perheen toimeentulosta – ja pikkusiskon odottamattomasta saapumisesta kaupunkiin.

Eira Pättikangas kuvaa hersyvästi Pohjanmaan suurta muutosta.

Avainsanat:

  • Autot
  • Kylät
  • Naisen asema
  • Nuoruus
  • Parisuhde
  • Pohjanmaa
  • Radio
  • Teollistuminen
  • Toimeentulo

Osta verkkokaupasta

Tekijät

Eira Pättikangas

Olen syntynyt Kurikassa, joka on yhä asuinpaikkani. Koulutuksenani on keskikoulu ja ammatti turkisompelija, viimeiset vuodet kirjoittelija. Olen naimisissa ja minulla on poika ja tytär sekä yksi lapsenlapsi. Harrastan lukemista, lenkkeilyä, piha- ja käsitöitä.

Neljäkymmentäluvun alussa sain ensimmäisen kirjani, ja siitä alkaen kirjat ja minä olemme olleet ystäviä. Kun ymmärsin, että joku oli kirjoittanut kansien välissä olevat jutut, ajattelin, että joskus vielä kirjoitan itse ja toiset saavat lukea minun tarinani. Aikaa siihen kuitenkin vierähti. Koulussa kirjoitin pakolliset aineet, edes päiväkirjaa en koskaan pitänyt. Vuosikymmenet hupenivat ja aikani kului mainiosti ilman niin mittavaa ja vaivalloista puuhaa kuin kirjoittaminen. Vähän väliä kirjoittaminen kuitenkin palasi mieleeni, enkä saanut päähänpinttymältäni rauhaa.

Sitten tuli lama ja työni loppui. Rupesin kirjoittamaan romaania vanhalla matkakirjoituskoneella. Kahden vuoden kuluttua ilmestyi Liian kaukana Amerikan ranta ja niin jäin kirjoittamisen koukkuun. Se on tuonut uuden ulottuvuuden, tarjonnut uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja haasteita.

Kirjoitan pitkiä aikoja kurinalaisesti päivittäin lähes kuin ammattilainen. Sitten välissä saattaa olla 2-3 kuukauden tauko. Parasta kirjoitusaikaani ovat syksy ja pimein talvi. Romaanini kertovat menneestä elämästä. Niissä on vanhoja työtapoja ja häviämässä olevaa murretta. Toivon lukijoiden viihtyvän ja kirjojen herättävän mukavia ajatuksia ja muistoja.

Siirry takaisin sivun alkuun