
- Äänikirja
Eira Pättikangas
Myöhään kukkivat kukat
Muhevan pohjalaismurteen värittämä kertomus omaa tietään kulkevista 30-luvun naisista.
Muhevan pohjalaismurteen värittämä kertomus omaa tietään kulkevista 30-luvun naisista.
Konimäen syrjäistä tilaa asuttavat leskeksi jäänyt Mattias, hänen anoppinsa Eetla sekä kolme lähes aikuista tytärtä. Siikri-tytär on rivakka työnainen, Peta haaveilee edelliskesän tukkilaisista ja kaunista Malvia ei juuri askareilla rasiteta.
Suuri maailma houkuttaa lähtemään myyjättäreksi kirkonkylään tai kartanon valkoessuiseksi kyökkipiiaksi, ja sulhoehdokkaitakin pyörii ympärillä. Kesän viimeisten kukkien kukkiessa aletaan kuitenkin huhuta liikekannallepanosta...
Eira Pättikankaan romaani sijoittuu 1930-luvun lopulle, jolloin maailman myllerryksestä alkaa kuulua kaikuja myös Pohjanmaan perukoille.
ISBN: 9789511480877
Kirjastoluokka: 84.2
Avainsanat:
- 1930-luku
- Ammatti
- Kesä
- Kyläkulttuuri
- Kylät
- Lavatanssit
- Liikekannallepano
- Maanviljelys
- Naisen asema
- Pohjanmaa
Osta verkkokaupasta
Tekijät

Eira Pättikangas
Olen syntynyt Kurikassa, joka on yhä asuinpaikkani. Koulutuksenani on keskikoulu ja ammatti turkisompelija, viimeiset vuodet kirjoittelija. Olen naimisissa ja minulla on poika ja tytär sekä yksi lapsenlapsi. Harrastan lukemista, lenkkeilyä, piha- ja käsitöitä.
Neljäkymmentäluvun alussa sain ensimmäisen kirjani, ja siitä alkaen kirjat ja minä olemme olleet ystäviä. Kun ymmärsin, että joku oli kirjoittanut kansien välissä olevat jutut, ajattelin, että joskus vielä kirjoitan itse ja toiset saavat lukea minun tarinani. Aikaa siihen kuitenkin vierähti. Koulussa kirjoitin pakolliset aineet, edes päiväkirjaa en koskaan pitänyt. Vuosikymmenet hupenivat ja aikani kului mainiosti ilman niin mittavaa ja vaivalloista puuhaa kuin kirjoittaminen. Vähän väliä kirjoittaminen kuitenkin palasi mieleeni, enkä saanut päähänpinttymältäni rauhaa.
Sitten tuli lama ja työni loppui. Rupesin kirjoittamaan romaania vanhalla matkakirjoituskoneella. Kahden vuoden kuluttua ilmestyi Liian kaukana Amerikan ranta ja niin jäin kirjoittamisen koukkuun. Se on tuonut uuden ulottuvuuden, tarjonnut uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja haasteita.
Kirjoitan pitkiä aikoja kurinalaisesti päivittäin lähes kuin ammattilainen. Sitten välissä saattaa olla 2-3 kuukauden tauko. Parasta kirjoitusaikaani ovat syksy ja pimein talvi. Romaanini kertovat menneestä elämästä. Niissä on vanhoja työtapoja ja häviämässä olevaa murretta. Toivon lukijoiden viihtyvän ja kirjojen herättävän mukavia ajatuksia ja muistoja.